keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Don Det ja Visarun! 

Viime viikot ollaa vietetty täällä Don Detilla,  asustellaan täällä paikassa nimeltään Boat House, tää paikka ei oo varsinaisesti vielä auki, mutta Miika tuntee nää omistajat muutaman vuoden vierailun takaa, joten he vuokrasivat meille täältä Bungalovin. 

                                                    Tässä meijän pikkumökki! 😄


Päivät täällä menee hyvin nopeesti. Ollaan vaan nautittu elämästä, lueskeltu kirjoja, makoiltu riippumatossa. Vuokrattiin myös pyörät (1€/per päivä), niiden kans pääsee näppärästi täällä liikkumaan, täällä kun tiet ovat luokkaa kinttupolut. 😄 

                                                    Pyöräilyn riemua! 😄


Ei niin riemukasta pyöräilyä! 😅
         



Tarkoitushan meijän oli täällä olla kaksi viikkoa ja sitten lähteä Thaimaahan, mutta päätettiim jäädä vielä pariksi viikoksi, tää tarkoitti sitä, että meijän piti lähtee hakemaan uudet leimat meijän passeihin.
Meijän Visarun lähti käyntiin aamulla 9 aikoihin, kun paikallinen bussi starttasi Nagasangista kohti rajakaupunki Paksea. Kolme tuntia siinä vieräthti (matkaa sellaset 156km) kun päästiin perille. Lähettiin etsimään kyytiä, millä päästäis rajalle, ensimmäiset yritti viilata meitä linssiin ja pyysi tuplahintaa (n.40€) kyydistä, mutta toisella yrittämällä meitä vastaan käveli mukava mies ja saatiin sovittua molemmille osapuolille mieleinen hinta.
Rajalle päästiin ja siitä se ravaaminen sitten alkoi. Ensin Laosin puolella meitä juoksutettiin luukulta toiselle, no vihdoin sitten saatiin leimat passiin ja aateltiin, että tää kävi sittenkin helposti. Oltiin jo kävelemässä takaisin autolle, mut sitte alettii kattoo tarkemmin niitä leimoja ja tajuttiin, ettei niissä ollut päivää milloin viisumi menee umpeen. Pähkäiltiin hetki ja päätettiin lähtee tarkistaa asiaa, että voidaanko me lähteä takaisin, ilman että myöhemmin tulee ongelmia. Onneks tarkistettiin asia, oltiin siis vasta kirjauduttu ulos Laosista. Tämän jälkeen lähettiin Thaimaan puolelle, saatiin taas leimat ja lähettiin takas Laosin puolelle kunnes tullivirkailijat  pysäytti meijät ja sano, että meijän tarvii ensin kirjautuu ulos Thaimaasta, jotta voidaan saada uusi viisumi Laosiin. Eiku takasin ja taas uutta leimaa.   Viimeinkin meillä oli oikeenlaiset leimat passeissa ja päästiin jatkaa matkaa takisin Pakseen. Tähänkin reissuun meillä meni sellaiset 12 tuntia, vaikka välimatkat ei ollut pitkiä, mutta kun pitää
Muuttaa pari perhettä matkan aikana ja jutella kummin kaiman kuulumiset, niin kyllähän siinä sitten muutama tovi vierähtää. Toisaalta, eihän meillä ole mihinkään kiire, lomallahan tässä ollaan. 😎
Matkalla rajalle.

Kyllä kyytiin aina yksi moottoripyörä mahtuu. 😄

-M&M






maanantai 5. marraskuuta 2018

Sa-bai-dee!

Viime kirjoituksesta onkin taas hetki, jokapäivä ollaan ajateltu päivittää blogia, mutta jotenkin päivät täällä menee niin vauhdilla, ettei muka olla ehditty. 😄

Matka Vientianesta Vang Viengiin oli tarkoitus kestää 3 tuntia, no ensinnäkin lähtö Vientianesta kesti ja kesti, minivan ahdettiin täyteen matkustajia, me ja joku 15 paikallista.
Ilmaistointi ei toiminut ja istuttiin kuin sillit purkissa. Matkalta napattiin vielä paikallinen tyttö matkaan, kun joku skootteriukkeli pysäytti auton ja huitoi että likan tarvitsee päästä kyytiin. Lepposaa meininkiä siis.

Mietittiin, että miten jaksetaan matka, mutta kokemushan sekin oli omalla tavallaan ja loppumatkasta meitä jo nauratti koko touhu, 5 tunnin päästä oltiin vihdoin perillä. 

Löysimme mukavan majapaikan joen vierestä, otimme kahdeksi yöksi huoneen, hintaa näille muutamalle yölle tuli huimat 14€. Tarkoitus oli lähteä kahden yön jälkeen dondetille, mutta viihdyimme ”mummolla” (majapaikan omisti vanha mummo) niin hyvin, että loppuen lopuksi vietettiin Vang Viengissä yhteensä 4 yötä. 



Aamupalaa


Vangvieng keskustaa



Aamut meillä meni aina mummon ravintolassa istuskellen ja nautiskellen aamupalaa, vihdoin tuntui siltä, ettei ole mihinkään kiire ja voi vaan olla. 

                        Aamukahveet.


 

             Käytiin ajelemassa Buggycarilla...                                         

                     Tällaisissa maisemissa! 
                                         
 Vietnamin sodan aikainen lentokenttä.                                   

Yhtenä päivänä vuokrattiin isot uimarenkaat, jota olivat traktorin sisäkumeja. Näillä me livuttiin pitkin NamSong riveriä toisia käsistä pidellen ja tää oli molempien mielestä yksi elämän parhaista päivistä ja kokemuksista, ne maisemat ja se fiilis! 😎 


  Tubing in VV 2018

Vihdoin ja viimein saatiin aikaiseksi lähteä Dondetilla, Miika kävi ostamassa liput meille Pakseen. Reitti oli siis 
VangVieng-Vientiena-Pakse.

Halusimme tällä kertaa matkustaa ekan pätkän ihan tavallisella bussilla, koska kokemus viime kertaisesta MiniVanista oli jäänyt mieliimme ehkä hieman negatiivisena. 😅 

Myyjä jolta Miika osti liput, oli vannonut, että pääsemme varmasti bussilla Vientienaan, no muutama tunti myöhemmin huomasimme taas istuvamme täyteen ahdetussa MiniVanissa ilman ilmastointia. 😄 

Vientienassa hyppäsimme vihdoin ilmastoituun yöbussiin, jossa oli sänkypaikat jokaiselle, ihan luksusta. 👌 
Ei se ihan niin luksusta ollutkaan, bussista hajosi yöllä rengas ja kuuden aikoihin aamulla meidän piti vaihtaa bussia, koska ilmeisesti nää ei ollut saanu korjattua sitä. 
Kuusi tuntia myöhässä saavuttiin Pakseen, josta meillä oli vielä 2 tunnin matka Nagasangin satamaan, jossa meitä oltiin vastassa. 
                                Meijän kulkupeli Nagasangiin! 😄

Perille päästiin Dondetille 29 tunnin matkustuksen jälkeen, meitä odotti täällä ihka uusi bungalow ja ystävällinen henkilökunta. Oltiin väsyneitä, mutta onnellisia!❤️

                                väsytti. 

          Tässä kun saa läppärin vaan                     pelittämään niin saa hieman                    selkeempää tekstiä ulos 8) 

                       M&M'S